"Siihen yhtälöön meikäläisellä ei ollut osuutta eikä arpaa." SH

"Hän oli mielenkiintoisen näköinen. Hänellä oli parta, viikset, pulisongit ja silmälasit." SH

"Kokonainen päivä hassutteluun aikaa." SH

Petteripietaripaavo Ropponen

Ropponen oli yrittänyt vakuuttaa, että hänen kyytiinsä kannattaa lähteä, mutta huonolla menestyksellä.
... Siinä ajassa kirjailija nykäisee lukijan veneeseen tai sitten ei.
Ihmisen huomiosta kilpailee valtava määrä tekstejä. Niitä on kaikkialla. Niitä saa eteensä kaikkialta.

• Mutta harvassa ovat tekstit, jotka kiusaavat meitä pitempään. Ihmisen elämä on jatkuvaa lukemisen aloittamista. Meillä ei ole aikaa tutustua pitempään, jos ensivaikutelmamme ei ole koukuttava.
• Kirja on tietysti eri juttu. Kun tartut kirjaan, teet jo siinä vaiheessa hiljaisen sopimuksen sen kanssa: "No niin, katsotaan mihin sinusta on."
• Joudut ponnistelemaan, joudut tekemään ratkaisun. Avaat kirjan - lehteilet nimiösivut, luet ehkä takakannen, katsot montako sivua, löydät ensimmäisen virkkeen ja luet: Ropponen oli yrittänyt vakuuttaa, että hänen kyytiinsä kannattaa lähteä, mutta huonolla menestyksellä.
• Sinua alkaa kiinnostaa, millainen mies hän on livenä. Tai sitten - kirja kiinni. Etkä varmaan enää ikinä koske tuohon romaaniin.
• Miksi lukija epäröi.
• Painat lukijan molemmista olkapäistä alas etkä päästä pois, ennen kuin juttu on kuunneltu loppuun.
• Virkkeessä on valtavasti tietoa. Merkitykset ja painotukset vavahtelevat, mutta kertojan itsevarmuus välittyy. Se on vereslihalla kirjoitettu.
• Voidaan perustella, että kaunokirjallisen teoksen ei tarvitse, eikä pidä tyrkyttää itseään mitenkään. Sisäänpäin käpristynyt virke voi uhata niin ehdotonta tyyliä, että se alkaa kiskoa puoleensa. Tekee mieli tietää, mihin tällainen kirjoittaja ylipäänsä viitsii laittaa pisteen, mihin ajatusketju päättyy. Saavatko he toisensa?
• Kun omaääninen kirjailija työntää lukijaa kauemmas, hän vetääkin tätä lähemmäs. Hän lähettää kolme kuvaa. Yhden Tuusulanjärveltä, yhden Dresdenistä ja yhden Itämeren rannalta.
• Suosikkiasi ei valita kisaan. Lukisitko?

"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku." SH

"Tie." SH

"Mitä siitä, eihän hän ollut koskaan elänyt." SH

"Paluumatkalla ei Kolumbus itkenyt, ei ollut mitään syytä itkeä." SH

"Tässä kai suurin syy, että meitä Kolumbuksia on niin vähän." D

"Sen pituinen se." SH

"Kuitenkin olen iloinen, tunnen eläväni, eikä sydämeni paikalla ole vielä kiveä." SH

"Raha, halvinta maailmassa." D

"Lähden siltä pohjalta, että se on jonkinnäköinen ropponen." SH

"Kolumbuksella ei ollut aikaa surra, eikä rakentaa parempaa maailmaa."

"Ja hei, hyllyssä on vain puolisen tusinaa Dylanista kertovaa kirjaa!
      Myönnän silti, että Dylanissa on jotain hurahduttavaa vähän säveltäjä Richard Wagnerin, mestaripianisti Vladimir Horowitzin tai kirjailija Fjodor Dostojevskin tapaan.
      Kun heidän taikapiireihinsä astuu, on vaikea irtautua. Ja kun heistä välillä irtautuu, heitä on vaikea kuunnella tai lukea vähään aikaan.
      Heidän karismassaan on jotain kuluttavan myrkyllistäkin.
      Silti heitä voi kunnioittaa ja fanittaa. He ovat tehneet joitakin aikansa parhaita biisejä." Vesa Sirén

Tie odottaa kulkijaansa.

"Esimerkiksi Verdin Otelloa en ole ottanut ohjelmistooni siitä syystä, että siinä on liikaa tunnetta. En tiedä selviäisinkö siitä." Jonas Kaufmann

On tullut hintoihinsa

Tyttökoiraa pidettiin yöllä aitassa. Poikakoira oli yön aikana kalvanut lahonneeseen aitan oveen reiän ja mennyt sisään.

"Olihan hän asemoinut itsensä tällaiseen asemaan, kuin norsu siemenen päälle, siemenen josta kasvaa suuri puu." SH

"Oi, olkaa varmat siitä, ettei Kolumbus ollut silloin onnellisimmillaan, kun hän saavutti Amerikan, vaan silloin kun miehistö oli jo kääntämässä laivan takaisin, mutta hän sai heidät ylipuhuttua." D

"Hän oli yrittänyt kirjoittaa kirjaa. Oli kerännyt kauniita lauseita ja viimeksi saavuttanut jonkinlaisen juonellisen tason." SH

"Isäni kuoltua en voinut enää puhua hänelle tässä elämässä, mutta mielessäni en lakannut keskustelemasta hänen kanssaan. En lakannut näkemästä häntä unissani tai kuulemasta hänen sanojaan. Ja silti sen, mitä isä oli jättänyt sanomatta, hallitsi elämään hetken aikaa."

Siri Hustvedt

Hän on äärimmäisen pihi. Hän laittaisi tiilikiven tai kaksi vessanpöntön vesisäiliöön vettä säästääkseen, jos se vain olisi nykypyttyihin mahdollista. Hän pihtailee myöskin tunteissaan.

Jos hän olisi sinä hetkenä voinut mennä jonnekin ja jäädä aivan yksin, vaikka loppuiäkseen, hän olisi pitänyt itseään onnellisena. Mutta elämä meni eteenpäin. Hän ajoi nurmen.

Älä käännä katsettasi.
Katso sidottuja haavojasi:
sieltä valo tulee sinuun.

              Rumi

Liikkumalla

Kävele ja pyöräile aina kun voit.

Yksin

Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä, yksin.