sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tuhannen ja yhden yön tarina

Olipa kerran kauan, kauan sitten kaukana Idässä valtakunta jossa hallitsi julma kuningas, kalifi Shahriyad. Kalifi oli niin pettynyt ensimmäiseen vaimoonsa, että teloitti uudet vaimonsa aina hääyön jälkeen. Pian kaupungin kaikki tytöt joko olivat paenneet kaupungista tai joutuneet kuninkaan vaimoiksi ja kuolleet.
Eräänä päivänä Shahriyad kutsui visiirinsä paikalle. ”Tuo minulle tyttö vaimokseni”, hän käski. Visiiri etsi ja etsi koko päivän. Eikä hän löytänyt yhtään tyttöä koko kaupungista. Masentuneena ja epätoivoisena hän palasi kotiinsa.
Visiirillä itsellään oli kaksi kaunista tytärtä. Vanhemman, neuvokkaan ja oppineen, nimi oli Shahrazad. Nuoremman tyttären nimi oli Dunyazad. Shahrazad kysyi isältään: ”Miksi olet noin suunniltasi. Kerro. Murheet kevenevät kertomalla.”
Visiirin oli pakko kertoa tyttärelleen.
Shahrazad sanoi isälleen: ”Lähetä minut kuninkaan vaimoksi. Minä joko pelastan valtakunnan kaikki tytöt kuolemasta kalifi Shahriyadin julman tavan uhrina tai kuolen itse.”
Visiirin oli pakko suostua tyttärensä vaatimukseen.
Hääpäivän aamuna Shahrazad sanoi nuoremmalle sisarelleen: ”Tule illalla palatsiin ja pyydä minua kertomaan tarina.”
Illalla hääjuhlallisuuksien jälkeen Shahrazad kysyi kalifi Shahriyadilta lupaa hyvästellä sisarensa. Kalifi suostui. Dunyazad saapui palatsiin. Hän pyysi sisartaan kertomaan tarinan iloksi ja lohduksi. Kalifinkin halusi kuulla. Shahrazad alkoi kertoa. Kun aamu valkeni, tarina oli kesken. Kalifi päätti siirtää vaimonsa teloitusta seuraavaan aamuun. Ja niin tapahtui seuraavana aamuna, ja sitä seuraavana aamuna, kunnes Shahrazad oli kertonut tarinoita kalifilleen tuhat ja yksi yötä.
ENSIMMÄINEN OSA